Kongon ja Burundin matkan jälkeen olemme saaneet lepäillä kotosalla ja tehdä töitä toimistosta käsin. Edellisviikkona kävimme tosin Keniassa, Mombasassa, jossa oli Fidan Itä-Afrikan työntekijöiden päivät. Oli mukava nähdä kaikki alueen työntekijät ja tutustua heihin paremmin. Olemme hieman erityksissä "omissa" kolmessa maassamme, jossa ei ole muita Fidan työntekijöitä ja se teki muiden näkemisestä entistä tärkeämpää.
Saimme myös päivien aikana rentoutua täysillä. Vaikka aamupäivä olikin työnantajan ohjelmaa oli koko iltapäivä lounaan jälkeen jätetty vapaaksi. Saimme siis nauttia Mombasan auringosta ja Intian valtameren aalloista. Oli mahtavaa uiskennella ja kiljua aalloissa. Päivien jälkeen olo oli rentoutunut ja onnellinen.
Nyt olemme takaisin Kigalissa. Ylihuomenna tosin lähdemme ajelemaan täydellä autolla kohti Kampalaa. Kampalassa on parin päivän tapaaminen evaluaattorin kanssa. Burundi, Ruandan, Ugandan ja Kongon humanitaariset hankkeet evaluoidaan, joka onkin mielenkiintoista. Saamme tietää kuinka työtä on tehty, mikä sen vaikutus on ollut ja miten tulevina vuosina työtä voidaan parantaa.
Sitä seuraavalla viikolla on mahdollisesti jälleen matka Burundiin. Burundissa tapaamme muiden kansalaisjärjestöjen työntekijöitä, jotka tekevät työtä Burundissa. Aiheena on keskustella rauhanrakennuksesta ja kuinka järjestöt sekä paikalliset kumppanit voivat osallistua ja olla tukemassa sitä. Burundissa ei ole enää sotaa, mutta maan tilanne on edelleen epävakaa, joten rauhanrakennusta sekä vaikuttamista tarvitaan. Viime Burundin reissu päättyi kehnosti, kun tulimme molemmat kipeäksi, mutta toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin. Olemme kuitenkin onnellisia, että kaikilla matkoilla olemme varjeltuneet vaaroita ja onnettomuuksilta!!
tiistai 26. huhtikuuta 2011
torstai 7. huhtikuuta 2011
Kuvakerrontaa
Tänään on Ruandassa kansallinen vapaapäivä ja kansanmurhan alkamisesta tulee kuluneeksi 17 vuotta. Meilläkin on siis vapaapäivä ja se tuleekin ihan tarpeeseen, kun olemme molemmat edelleen hieman kipeinä. Näin vapaapäivänä on mukava hetki päivittää blogia kuvien kautta. Otimme Burundin ja Kongon matkalta mutamia kuvia ja muutamia niistä päätyi tänne blogiin.
Ajoimme Kongoon (Etelä-Kivuun) Burundin kautta. Burundin ja Kongon rajan ylityksen jälkeen maisema muuttuu hetkessä. Ensimmäisenä eteen tulee Kongon valtavat vuoristot. Alla kuva, joka on otettu pian rajan ylityksen jälkeen. Kuvassa näkyvät valtavat vuoristot, mutta kuva ei kerro todellisuutta, kuinka valtavilta vuoret tuntuivat ja näyttivät.
Kun lähdimme ajamaan rajakaupungista (Uvirasta) kohti Fiziä, johon monet paluumuuttajat palaavat, maisemat olivat mahtavia. Koko matkan oikealla puolelle oli valtavat vuoret ja toisella puolelle järvi/rantamaisema. Moni Fizin alueen ihmisestä saavat päivittäisen ruokansa järvenkalasta. Alla olevassa kuvassa näkyy upeaa järvimaisemaa ja ajajan tiukka katse. Tietä joutui oikeasti "ajamaan".
Alla olevassa kuvassa on näkyy hieman paikallista meininkiä matkustamisesta. Ensin rekka tai mikä tahansa kuljetusauto laitetaan täyteen tavaroita, jonka auton on tarkoitus kuljettaa paikasta A paikkaan B. Tämän jälkeen tavarat "sidotaa" pressulla. Kun tavarat on kyydissä kuljettaja tienaa hieman extra rahaa ja ottaa matkustajia kyytiin. Matkustajat sitten istuvat tavarakuorman päällä omine tavaroineen. Ei kovin turvallista menoa siis.
Matkalla Uvirasta Barakaan pysähdyimme yhdessä kylässä, johon on tarkoitus tänä vuonna rakentaa ylä-aste. Kyläyhteisö osallistuu koulurakennuksen rakentamiseen keräämällä materiaalia esimerkiksi hiekkaa ja kiviä. Alla olevassa kuvassa näkyy aluetta johon koulu rakennetaa. Kylän lapset olivat innoissaan valkonaamojen saapumisesta ja seurasivat meitä koko ajan.
Alla olevassa kuvassa on kylän nykyinen yläaste. Huoneet olivat todella pieniä ilman pöytiä ja penkkejä. Eli koulu on tarpeen. Rakennettavaan kouluun on jo valittu rehtori sekä opettajat. Opettajat saavat palkkansa Kongon valtiolta.
Muutamien pysähdysten jälkeen olimme viimein perillä Barakassa. Matka oli niin pomppuinen, että meillä molemmilla oli seuraavana aamuna pääkipeä ja selkälihakset jumissa. No, töitä oli jatkettava. Alla olevassa kuvassa on majapaikan yksi mökeistä, jossa nautimme aamupalan ja lounaan.
Alla olevassa kuvassa näkyy meidän pikku mökkimme (oikealla), jossa majotuimme pari yötä.
Alla olevasta kuvassa näkyy aluetta kiertävä muuri sekä piikkilanka, joka on vakiovarustus alueen lähes jokaisessa jonkun järjestön toimistossa...
Seuraavana päivänä vierailimme UNHRC:n toimistossa sekä paikallisen kumppanimme toimistossa. Parin päivän ajan meillä oli palavereita toimistossa. Tarkoituksena oli saada lisäymmärrystä kuinka työtä tehdään käytännön tasolla ja millaiset ihmiset vastaavat mistäkin osiosta jne.
Kävimme myös yhdessä kylässä, jossa tänä vuonna aloitetaan psykososiaalisen tuen ohjelma. PSS ohjelma on tänä vuonna uusi komponentti humanitaarisessa avussa ja sen vuoksi se aloitetaan erittäin kevennettynä. Tarkoituksena on järjestää kyläkokouksia, joissa kerrotaan PSS asioista ja käydään asioita läpi entisten sotalasten ja traumatisoituneiden lasten näkökulmasta. Mitä he tarvitsevat ja kuinka tärkeää on että kyläyhteisö ottaa heidän takaisin. Osa nuorista saa myös opetusta puusepäntöistä sekä rakentamisesta, koska heillä on usein jäänyt kaikki koulut käymättä ja he eivät halua mennä ymmärrettävästi pienten lasten kanssa ala- tai yläasteelle, vaan hyötyvät enemmän ammatillisesta koulutuksesta. Alla olevassa kuvassa näkyy kylätapaaminen, jossa esittelemme PSS komponentin ja siitä vastaavat ihmiset kyläläisille.
Kävimme myös OCHA:n toimistossa, joka on myöskin (kuten kuvasta näkyy) varustettu piikkilangoin. OCHA vastaa humanitaarisen avun koordinoinnista.
Paluumatka oli hieman hankalampi kuin menomatka, koska kaksi yötä oli satanut erittäin rankasta. Ja meillä molemmilla päänsärky oli äitynyt jo aika pahaksi, joten olo oli jo aika huono. Alla olevista kuvista näkyy tienkuntoa ja auto, jonka joudumme auttamaan mudasta.
Turvallisesti takaisin Uvirassa, jossa pysähdyimme ravintolaan syömään hieman järven kalaa. Autokin oli yhdessä kasassa ja palveli koko matkan erittäin hyvin. Kalan syöminen paikallisesssa ravintolassa hieman kostautui seuraavana päivänä vatsavaivoin.
Huh, reissu takana ja nyt olemme takaisin Kigalissa.
Ajoimme Kongoon (Etelä-Kivuun) Burundin kautta. Burundin ja Kongon rajan ylityksen jälkeen maisema muuttuu hetkessä. Ensimmäisenä eteen tulee Kongon valtavat vuoristot. Alla kuva, joka on otettu pian rajan ylityksen jälkeen. Kuvassa näkyvät valtavat vuoristot, mutta kuva ei kerro todellisuutta, kuinka valtavilta vuoret tuntuivat ja näyttivät.
Kun lähdimme ajamaan rajakaupungista (Uvirasta) kohti Fiziä, johon monet paluumuuttajat palaavat, maisemat olivat mahtavia. Koko matkan oikealla puolelle oli valtavat vuoret ja toisella puolelle järvi/rantamaisema. Moni Fizin alueen ihmisestä saavat päivittäisen ruokansa järvenkalasta. Alla olevassa kuvassa näkyy upeaa järvimaisemaa ja ajajan tiukka katse. Tietä joutui oikeasti "ajamaan".
Alla olevassa kuvassa on näkyy hieman paikallista meininkiä matkustamisesta. Ensin rekka tai mikä tahansa kuljetusauto laitetaan täyteen tavaroita, jonka auton on tarkoitus kuljettaa paikasta A paikkaan B. Tämän jälkeen tavarat "sidotaa" pressulla. Kun tavarat on kyydissä kuljettaja tienaa hieman extra rahaa ja ottaa matkustajia kyytiin. Matkustajat sitten istuvat tavarakuorman päällä omine tavaroineen. Ei kovin turvallista menoa siis.
Matkalla Uvirasta Barakaan pysähdyimme yhdessä kylässä, johon on tarkoitus tänä vuonna rakentaa ylä-aste. Kyläyhteisö osallistuu koulurakennuksen rakentamiseen keräämällä materiaalia esimerkiksi hiekkaa ja kiviä. Alla olevassa kuvassa näkyy aluetta johon koulu rakennetaa. Kylän lapset olivat innoissaan valkonaamojen saapumisesta ja seurasivat meitä koko ajan.
Alla olevassa kuvassa on kylän nykyinen yläaste. Huoneet olivat todella pieniä ilman pöytiä ja penkkejä. Eli koulu on tarpeen. Rakennettavaan kouluun on jo valittu rehtori sekä opettajat. Opettajat saavat palkkansa Kongon valtiolta.
Muutamien pysähdysten jälkeen olimme viimein perillä Barakassa. Matka oli niin pomppuinen, että meillä molemmilla oli seuraavana aamuna pääkipeä ja selkälihakset jumissa. No, töitä oli jatkettava. Alla olevassa kuvassa on majapaikan yksi mökeistä, jossa nautimme aamupalan ja lounaan.
Alla olevassa kuvassa näkyy meidän pikku mökkimme (oikealla), jossa majotuimme pari yötä.
Alla olevasta kuvassa näkyy aluetta kiertävä muuri sekä piikkilanka, joka on vakiovarustus alueen lähes jokaisessa jonkun järjestön toimistossa... 
Seuraavana päivänä vierailimme UNHRC:n toimistossa sekä paikallisen kumppanimme toimistossa. Parin päivän ajan meillä oli palavereita toimistossa. Tarkoituksena oli saada lisäymmärrystä kuinka työtä tehdään käytännön tasolla ja millaiset ihmiset vastaavat mistäkin osiosta jne. 
Kävimme myös yhdessä kylässä, jossa tänä vuonna aloitetaan psykososiaalisen tuen ohjelma. PSS ohjelma on tänä vuonna uusi komponentti humanitaarisessa avussa ja sen vuoksi se aloitetaan erittäin kevennettynä. Tarkoituksena on järjestää kyläkokouksia, joissa kerrotaan PSS asioista ja käydään asioita läpi entisten sotalasten ja traumatisoituneiden lasten näkökulmasta. Mitä he tarvitsevat ja kuinka tärkeää on että kyläyhteisö ottaa heidän takaisin. Osa nuorista saa myös opetusta puusepäntöistä sekä rakentamisesta, koska heillä on usein jäänyt kaikki koulut käymättä ja he eivät halua mennä ymmärrettävästi pienten lasten kanssa ala- tai yläasteelle, vaan hyötyvät enemmän ammatillisesta koulutuksesta. Alla olevassa kuvassa näkyy kylätapaaminen, jossa esittelemme PSS komponentin ja siitä vastaavat ihmiset kyläläisille.
Kävimme myös OCHA:n toimistossa, joka on myöskin (kuten kuvasta näkyy) varustettu piikkilangoin. OCHA vastaa humanitaarisen avun koordinoinnista.
Paluumatka oli hieman hankalampi kuin menomatka, koska kaksi yötä oli satanut erittäin rankasta. Ja meillä molemmilla päänsärky oli äitynyt jo aika pahaksi, joten olo oli jo aika huono. Alla olevista kuvista näkyy tienkuntoa ja auto, jonka joudumme auttamaan mudasta.
Turvallisesti takaisin Uvirassa, jossa pysähdyimme ravintolaan syömään hieman järven kalaa. Autokin oli yhdessä kasassa ja palveli koko matkan erittäin hyvin. Kalan syöminen paikallisesssa ravintolassa hieman kostautui seuraavana päivänä vatsavaivoin.
Huh, reissu takana ja nyt olemme takaisin Kigalissa.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Hummityötä Kongossa
Tässä pieni maistiainen Kongon Fizin alueen meiningistä ja humanitaarisen työn arjesta. Tulimme eilen illalla pois Kongosta Bujumburaan Burundiin. Matka Fiziin ja takaisin oli aikamoista menoa. Meno oli helpompi, kuin paluu, vaikka tie oli silloinkin jo todella huonossa kunnossa. Meillä molemmilla on ollut päänsärkyä jo kaksi päivää. Tie on kuoppainen, mutainen, pomppuinen, kivinen ja kuuma. Kaiken hytkymisen ja pomppimisen sekä jännittämisen jälkeen selkälihakset olivat niin jumissa, että iski päänsärky ja huonvointisuus. No, perille päästiin ja onneksi myös pois :-) Nyt olisi vielä edessä Burundin kenttämatka, mutta onneksi tiet ovat paremmat.
Peseytyminen oli myös hieman hankalaa Kongossa, joten kun pääsimme illalla Bujumburaan oli nautinnollista käydä suihkussa. Vaikka välillä tuli kuuma ja välillä kylmää, ja veden paine oli mitä oli. Ahh, puhdas olo ja puhtaat vaatteet päällä. Tästä taas eteenpäin. Kigalin koti häämöttää jo... ehkäpä keskiviikkona pääsemme omaan sänkyyn nukkumaan.
Peseytyminen oli myös hieman hankalaa Kongossa, joten kun pääsimme illalla Bujumburaan oli nautinnollista käydä suihkussa. Vaikka välillä tuli kuuma ja välillä kylmää, ja veden paine oli mitä oli. Ahh, puhdas olo ja puhtaat vaatteet päällä. Tästä taas eteenpäin. Kigalin koti häämöttää jo... ehkäpä keskiviikkona pääsemme omaan sänkyyn nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)