Harjoittelua jäljellä kaksi viikkoa ja kolme päivää. Eli ihan kohta ollaan jo suomessa.
Ajatukset väkisinkin kääntyvät kohti suomea nyt kun paluu uhkaavasti lähestyy. Me olemme joutuneet täältä käsin etsimään asuntoa Helsingistä, koska meillä ei ole palatessamme asuntoa suomessa taikka Ruotsissa. Onneksi suomessa on ihania ystäviä, jotka viitsivät mennä näyttöihin meidän puolestamme. Uskon, että meille löytyy mukava asunto Helsingistä. Toisaalta ajatukset menevät myös kesätyöhön, johon pitäisi myös alkaa valmistautumaan. Toisaalta Valtterin työn puute myös antaa miettimisen aihetta. Eli paljon on paluu asioita mielessä, vaikka työ on vielä kesken. Vaarallista antaa ajatusten kantautua suomeen asti, kun sitten keskittyminen täällä ikään kuin herpaantuu ja aika tuntuu hujahtavan "turhaan", vaikka ei asunnon etsiminen mitään turhaa olekkaan. Toisaalta ajatukset on viime aikoina ollut myös Ruotsissa ja gradussa. Mietin, että olisi pian pakko lähettää gradu-ohjaajalle Tukholmaan jonkinlaista viestiä siitä, että gradu etenee ja ollaanko me samoilla linjoilla työn suhteen. Samaan aikaan täällä kuitenkin valmistellaan matkaa Ugandaan. Ensi viikolla lähdemme taas matkalle ja määränpäänä on Kampala. Olemme siellä 18-23.5 välisen ajan. Kampalassa on koulutusseminaari paikallisille kumppaneille humanitaarisen avun antamisesta yms. Joten ajatuksia ei vielä saisi päästää muualle.
Toisaalta ystävät täällä ovat myös tulleet samaan tulokseen, että kohta nuo lähtevät sinne Suomeen ja saimmekin toissapäivänä yhdeltä perheeltä paluulahjan, jonka kautta voimme muistaa heidät ollessamme suomessa. Vaikeaa ottaa suuri lahja vastaan, kun tietää perheen köyhyyden, mutta toisaalta jos kieltäytyisin niin tekisin suuremman virheen! Lahja on muistutus ystävyydestä ja siitä, että arvostamme toisiamme. Pienen hetken jaoimme elämää yhdessä ja nyt askeleemme erkanevat. Kenties vielä tapaamme.
Tällaisia torstaipäivän ajatuksia harjoittelun, vuokraovi.com:in, töiden, gradun ja pohdintojen keskeltä.
Kuten kuvasta näkyy on sadekausi vielä käynnissä. Sateessa on kivaa :)
Ajatukset väkisinkin kääntyvät kohti suomea nyt kun paluu uhkaavasti lähestyy. Me olemme joutuneet täältä käsin etsimään asuntoa Helsingistä, koska meillä ei ole palatessamme asuntoa suomessa taikka Ruotsissa. Onneksi suomessa on ihania ystäviä, jotka viitsivät mennä näyttöihin meidän puolestamme. Uskon, että meille löytyy mukava asunto Helsingistä. Toisaalta ajatukset menevät myös kesätyöhön, johon pitäisi myös alkaa valmistautumaan. Toisaalta Valtterin työn puute myös antaa miettimisen aihetta. Eli paljon on paluu asioita mielessä, vaikka työ on vielä kesken. Vaarallista antaa ajatusten kantautua suomeen asti, kun sitten keskittyminen täällä ikään kuin herpaantuu ja aika tuntuu hujahtavan "turhaan", vaikka ei asunnon etsiminen mitään turhaa olekkaan. Toisaalta ajatukset on viime aikoina ollut myös Ruotsissa ja gradussa. Mietin, että olisi pian pakko lähettää gradu-ohjaajalle Tukholmaan jonkinlaista viestiä siitä, että gradu etenee ja ollaanko me samoilla linjoilla työn suhteen. Samaan aikaan täällä kuitenkin valmistellaan matkaa Ugandaan. Ensi viikolla lähdemme taas matkalle ja määränpäänä on Kampala. Olemme siellä 18-23.5 välisen ajan. Kampalassa on koulutusseminaari paikallisille kumppaneille humanitaarisen avun antamisesta yms. Joten ajatuksia ei vielä saisi päästää muualle.
Toisaalta ystävät täällä ovat myös tulleet samaan tulokseen, että kohta nuo lähtevät sinne Suomeen ja saimmekin toissapäivänä yhdeltä perheeltä paluulahjan, jonka kautta voimme muistaa heidät ollessamme suomessa. Vaikeaa ottaa suuri lahja vastaan, kun tietää perheen köyhyyden, mutta toisaalta jos kieltäytyisin niin tekisin suuremman virheen! Lahja on muistutus ystävyydestä ja siitä, että arvostamme toisiamme. Pienen hetken jaoimme elämää yhdessä ja nyt askeleemme erkanevat. Kenties vielä tapaamme.
Tällaisia torstaipäivän ajatuksia harjoittelun, vuokraovi.com:in, töiden, gradun ja pohdintojen keskeltä.
Kuten kuvasta näkyy on sadekausi vielä käynnissä. Sateessa on kivaa :)
Voi mahtava kuva! Ihana!! :)
VastaaPoistaJa täälläkin on aika tarkalleen saman verran päiviä jäljellä, joten tiedän tunteen ajatusten harhailemisesta ja asteittaisesta irtipäästämisestä. Jännittävää, Suomeen! Eihän sitä tiedä, millainen maa se nykyään onkaan.
Hei,
VastaaPoistaihanaa, että olette kunnossa! Kiitos Happosen Millan tapaamisterveisistä! Oon ollu paljon yhteyksissä Ugandaan. Viekää lämpimät terveiseni mennessänne sinne ja kertokaa Happosille, että Keuruulla tavataan juhannuksena :). Suomi ei oo tainnu paljon muuttua..mitä nyt lama painaa maata yhä kovemmin. Ottakaa kaikki irti loppuajasta siellä sateessa ja lämmössä!
Milka
:) Todella hieno kuva! Muistetaanpa tuota valtterin työasiaa. Kertokaa sitte millä lennolla tulette. Piko ja Kirsi palaavat tänään Nairobista:) Jännityksellä odottelemme mitä "tuliaisia" heillä on mukanaan;)
VastaaPoista