Tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä takana

Hei kaikki blogin seuraajat,
olemme hengissä :) Emme ole päässeet päivittämään blogia aikoihin, koska olimme kuukauden tienpäällä ja viime viikon netti ei toiminut. Joten olemme olleet tavoittamattomissa, mutta nyt pikainen kelaus ja viimeisimmät kuulumiset.
Elikkä starttasimme Kigalista 27.3 ja ensimmäinen etappi oli Tansanian puolella Tasenguassa (nimi on varmasti väärin kirjoitettu), jossa yövyimme raamattukoululla, vierastalossa. Sieltä matkamme jatkui Tansanian halki ja seuraava yöpyminen tapahtui Dodomassa. Dodomasta matkasimme Intian valtameren äärelle Tangaan, jossa olimme viikon ajan, vammaisseminaarissa. Seminaari oli hyvin antoisa ja monipuolinen. Tangasta matkamme jatkui ja seuraava yöpyminen tapahtui Habari Maalumissa Kilimanjaron lähimaastossa Arushassa. Yhden Arushan yön jälkeen tavoitteena oli päästä rajan yli Keniaan ja Nairobiin, mutta rajalla autoamme ei päästetty Kenian puolelle. Papereissa luki, että auto viedään Tansaniasta pois Rusumosta, joka on Ruandan ja Tansanian välinen raja! Muutaman tunnin pähkäilyn jälkeen päädyimme siihen, että Kakriaiset ajavat auton takaisin Habari Maalumiin (koska sitä ei uskalla jättää rajalle kahdeksi viikoksi turvallisuussyistä) ja me jatkamme matkaa pikkubussilla Nairobiin, koska seuraavana päivänä on Nairobissa seminaari johon Aimon tuli osallistua ja johon Valtteri osallistui nyt sijaisena. Eli tiemme erosi hetkeksi. Me pääsimme turvallisesti luotettavan ajajan kyydissä Nairobiin iltamyöhällä ja Kakriaiset palasivat Habari Maalumiin (Kakriaiset lensivät seuraavana päivänä Kilimanjaron kentältä Nairobiin). Nairobissa olimme reilun viikon. Tutustuimme muun muassa katulapsiprojektiin, joka oli erittäin mielenkiintoinen.
Nairobista matkamme jatkui Kenian Mombasaan (samaisella pikkubusilla), jossa olimme neljä yötä lähettipäivillä. Kuuman ja kostean Mombasan jälkeen pikkubussi lähti ajelemaan kotia kohti. Seuraava etappi oli jälleen Arusha, josta saimme oman auton jälleen käyttöön. Minulla oli ollut Nairobista lähtien vatsavaivoja, jotka voimistuivat kotia kohden. Niistä lisää myöhemmin.
Arushan yön jälkeen oli herkuttelun vuoro. Nimittäin Serengeti kaikkine eläimineen. Serengeti sattui meidän paluumatkareitille ja eihän siitä voinut kieltäytyä. Näimme Ngorongoron graaterin ja mahdottoman määrän eläimiä. Yövyimme myös yhden yön Serengetissä. Serengetistä suuntasimme kohti Mwanzaa jossa oli Tansanian pakolaistyön loppu evaluaatio. Valtteri oli kipeänä vatsataudissa.
Ja viimein, Mwanzasta ajoimme kotiin Kigaliin ja on pakko sanoa, että oli ihana tulla kotiin! Varsinkin kun olin ollut pitkään jo kipeänä ja odottanut omaa sänkyä ja lepoa. Mutta matka oli sellainen jota en kuitenkaan vaihtaisi pois! Mun olo on jo parempi. Olen käynyt täällä Kigalissa lääkärissä ja tulokset on normaalit. Verikokeen ottaminen oli kyllä sellainen kokemus, jota en mielelläni enää koe. Tyyli on täällä sellainen, että piikki ihon alle ja sitten aletaan etsimään suonta. Auts. Kyllä teki kipeää ja molemmissa kyynärtaipeissa on isot mustelmat. Ja eihän hän sillä tyylillä verta minusta saanut, joten päätti ottaa kämmenselästä, kun siinä ne suonet on kai paremmin näkyvissä. Eli kolme iso mustelmaa ja kipeät kädet. Verta viimein tuli tipottain kämmeselästä, kun vähän pumpattiin :)
Kuten uskoa saattaa matkalta on useita kuvia, joten tulkaa sitten suomessa meille kylään ja niitä katselemaan. Tässä alla muutama kuva matkan varrelta.