Koomassa

Olemme palanneet laavakivi-kaupungista, Gomasta (DRC), tai niin kuin me kutsumme, Koomasta. Goman kaupunki hautatutui lähes kokonaan laavan alle vuonna 2002. Oikeastaan kaupunki ikäänkuin "upposi laavaan". Paikalliset kertoivat, kuinka kävely- ja autotiet "repesivät" ja laava purkautui katujen alta ja "söi" suurimman osan kaupungin infrastuktuurista. Nyt 9 vuotta purkauksen jälkeen Goman kaupunkia edelleen jälleenrakennetaan entiselle paikalleen. Jälleenrakennusta hidastaa aluetta riepotteleva konflikti. Gomassa ei myöskään ole varsinaisesti hallintoa, koska alueella on konflikti. Tästä esimerkkinä, meiltä (5 suomalaista työntekijää) pyydetttiin 50 USD per henkilö lahjuksia Goman rajalla. Suomalaisina meillä oli paperiasiat kunnossa ja kietäydyimme maksamasta. Meille selitettiin, että Kigalin, Kampalan tai Nairobin Kongon suurlähetystöistä haetut viisumit eivät kelpaa, koska Gomassa on "oma hallinto". Rajalla oleva virkamies ja poliisi saavat pyytää mitä vain ja kieltää kenen vain pääsyn maahan. Onneksi meillä oli paikallisen kumppanin edustaja mukana, joka puhui meidät rajan yli, ja kirjoitti lapun, jossa ottaa "meistä vastuun". Virkamies totesi, että siinäs menette "omalla vastuulla". Jahas, mitähän sekin tarkoitti. No, turvallisesti Gomassa, hotellihuoneessa, järven rannalla.

Goma on siis toimivan tulivuoren sekä järvi maisema. Maisemat ovat upeita, mutta kaupunkikuvasta huomaa, että kaupunkia ja sen infrastruktuuria ei ole rakennettu (miksipä rakentaa, kun koskaan ei ole huomisesta varmuutta). Gomassa ei ole mahdollista ajaa yli 40/h, koska "tiet" ovat niin huonot. Ensivaikutelma kaupungista on synkkä. Mustan laavakiven vuoksi kaupunki on hyvin synkän näköinen ja kaikki talot sekä muurit ovat rakennettu tuosta laavakivestä. Tämä antaa kaupungille jopa vankilamaisen ilmeen.

Toisaalta kaiken synkkyyden keskellä laavakivi on erittäin hedelmällinen maaperä. Mustan maan päällä on paikoittain paljon kasvillisuutta. Myöskin osa ihmisistä on erittäin iloisia ja lepposia. Kadulla näkee myös erittäin synkkiä, apaattisia ja jopa aggressiivisia kasvoja. Gomassa ei Ruanda tai Monuscon rauhanturvajoukot ole kovassa huudossa, joten siihen ei kannata turvautua, että on valkoinen tai tulossa ruandasta. Onneksi meillä on hyviä paikallisia kumppaneita, jotka pitävät meistä hyvää huolta ja jotka ovat erittäin vieraanvaraisia ja iloista porukkaa. Neljän päivän seminaari taloushallinnosta ja johtajuudesta meni oikein mukavissa merkeissä.

Seuraavaksi hieman kuvia Goman kaduilta:

Tässä kuvia kaupungin kaupoista.

Kongolaiset ovat tunnettuja hienoista vaatteistaan ja ylellisestä pukeutumistyylistä. Kuvassa kauniita Kongolaisia kankaita. Kongolaisten yleellinen pukeutuminen on myös puheenaiheena naapurimaissa. Olemme kyselleet miksi Kongolaiset poikkeavat pukeutumisellaan naapurimaistaan, mutta selkeää vastausta siihen ei ole tullut. Mutta Kongossa pukeutuminen on tärkeää, tietenkin jos siihen on varaa.

Tässä kuvaa talosta, jota paraikaa rakennetaan. Nuo puu "telineet" ovat tuttu näky Afrikan maissa. Välillä ne hirvittävät, mutta hienoja taloja kuitenkin syntyy.

Katukauppoja. Tarvitsetko laukkuja tai kenties kitaran?

Kuvan taustalla näkyy Goman kaupungin maskotti, tulivuori.


Kontrastiksi, tässä kuva hotellista järven rannalla. Iltaisin maisema järvelle on henkeäsalpaava. Iltaisin myöskin tulivuoden huipulla olevat "pilvet" hehkuvat punaisina. Goma oli siis erittäin mielenkiintoinen kokemus kaikessa kauneudessaan ja sekamelskassaan.