Burundi - ilahduttavia lapsia ja toimisto- sekä kenttätyötä

Vietimme viime viikon Burundissa. Aloitimme matkamme maanantaina viideltä aamulla. Matka Kigalista Bujumburaan, Burundin pääkaupunkiin, on noin kuusi tuntia, mutta meidän piti matkanvarrella käydä katsomassa työkohteita ja seuraamassa, kuinka työ edistyy kohde kylissä. Oli ilo huomata, että ihmisiä oli työntouhussa ja ylä-aste valmistuu hyvää vauhtia erääseen Burundin kylään. Koulun rakentamisen avulla on työllistetty noin sata alueen ihmistä. Osan työnkuva on hakea vettä työmaalle, koska alueella ei ole vettä. Vesi tuodaan noin 5 kilometrin päässä olevasta järvestä. Edestakainen matka vie paljon aikaa, koska koulu rakennetaan kukkulalle. Muutenkin koko Burundi, pääkaupunkin lukuunottamatta on erittäin vuoristoista. Niin vuoristoista, että automatka Bujumburaan Kigalista on välillä tuskaista pahoinvoinnin vuoksi (jopa niille, jotka eivät yleensä voi pahoin automatkoilla). Rakentamisen ohessa koulutetaan (muurausta, rakentamista jne) myös noin 30 nuorta. He saavat ensin teori opintoja, jonka jälkeen pääsevät käytännössä harjoittelemaan työn tekoa.

Alueen ihmisiä avustetaan myös rakentamalla 200 taloa. Perheet, jotka tulevat saamaan tämän vuoden aikana talot tekevät myös työtä taloihinsa. He tekevät taloon kaikki mutatiilet sekä tuovat kattoa varten pitkiä puunrunkoja. Alla kuva erään avunsaajan nykyisestä talosta. Tämän vuoden lopussa hän tulee asumaan talossa, jossa katto ei vuoda ja jossa on huoneita sekä ovet ja ikkunat.

Koska kaikessa rakentamisessa hakataan alueelta jonkin verran puita, on yksi aktiviteetti istuttaa puita. Puiden taimet ovat myös hyvässä kasvussa.

Bujumburaan päästyämme olimme väsyneitä sekä hiekkaisia. Onneksi pääsimme yöksi mukavaan hotelliin, josssa oli ilmastointi sekä suihku.

Viikko oli erittäin työntäyteinen. Mikään päivä emme onnistuneet lopettamaan työntekoa ennen kuutta illalla. Haastattelin tiistaina psykososiaaliseen seminaarin luennoitsijoita ja onneksi oli hyviä kandidaatteja, joten oli valinnanvaraa. Torstaina pääsimme vierailemaan paikallisen kumppanin hallinnoimaa lastenkotia. Vierailu oli mielenkiintoinen ja erilaisia tunteita täynnä.


Lastenkodin lapset ovat pääasiassa vauvoja, joiden äidit ovat kuolleet synnytyksessä. Tällä hetkellä lastenkodissa on noin 70 lasta. Usein lasten isät eripuolelta Burundia tuovat lapset lastenkotiin, koska heillä ei ole mahdollisuutta pitää huolta lapsesta, varsinkaan ensimmäisinä elinvuosina. Tarkoitus on, että lapset palaavat koteihinsa kolmen, neljän vuoden iässä. Joissain tapauksissa myös isä on saattanut kuolla, ja jos muitakaan sukulaisia löydy, lapsi palaa lastenkotiin, mutta pääasiassa kaikki lapset palaavat koteihinsa.Suurimmat tarpeet ovat äidinmaidonkorvike, joka on erittäin kallista Burundissa sekä lastenvaatteet, koska vauvoilla vaatteita pitää vaihtaa useasti ja alue jossa lastenkoti sijaitsee on vuoristoista, joten välilä siellä on erittäin kylmä. Oli ilo nähdä lastenkoti, joka on hyvin pidetty. Rakennuksia selkeästi pidetään kunnossa ja lapset olivat hyväkuntoisen oloisia.

Kun lähdemme Ruandaan viime vuonna saimme mukaamme matkalaukullisen lasten leluja sekä vaatteita. Olemme myös saaneet Ruandaan muutamia lisäpaketteja suomesta, joissa on myöskin ollut lastenvaatteita sekä leluja. Kaikki lelut sekä vaatteet päätyivät tähän lastenkotiin. Lastenkodin johtaja oli erittäin kiitollinen lahjoituksista. Erityiskiitos siis Riinalle, Noalle, Neelalle, Nupulle ja Ossille; Minnalle, Caritalle, Pasille sekä Minnan ystäville jotka lahjoittivat omistaan. Lahjoituksenne on saavuttanut omistajansa :) Tarkoituksenani on vielä syksyllä vierailla lastenkodilla ja käydä tutustumassa enemmän lastenkodin arkeen.

Lastenkodilla on myös noin kymmenkunta lehmää ja he viljelevät maata, joista he kattavat osan maidon sekä ruoan tarpeesta.