Lähtöjä

Burundissa vietetty viikko oli erityisen antoisa muutenkin, kuin työnkannalta; yhtenä iltana (olisiko ollut tiistai?) silmiimme osui telkkarista mielenkiintoinen elokuva. Mielenkiintoinen jopa siinä määrin, että yhtenä miehenä (seksistinen sanonta?) päätimme lykätä illallista muutamalla tunnilla, vaikka päivällinen oli jäänyt (ainakin minulta) väliin.

Elokuva kertoi kauniisti lähdöistä (Departures [2008]) ja ihmisten välisestä (toisinaan puhumattomasta, hiljaisesta) rakkaudesta ja rakastamisesta. Suosittelen, eteenkin niille, jotka eivät kavahda hiljaisia kohtauksia ja vähäistä dialogia (joka on kuitenkin täynnä tarkoituksia ja ilmeikkyyttä, ilman, että asiaa tarvitsee alleviivata tyhjänpäiväisillä hölinöillä). Jotenkin sopiva elokuva, joka puhutteli usealla eri tasolla, juuri tuon hetkisen sielunmaiseman jatkoksi.

Seuraavana iltana söin taivaallista merenelävä-pastaa – niin hyvää, että se saa vihaamaan itseäni (jokainen tulkitkoon tämän ilmauksen niin kuin tahtoo; en halua ohjata lukijaa siihen suuntaan – vaikka lukija nyt tietenkin vakuuttuu, että näin nimenomaan on – että varsinkin viittaan siihen suunnattomaan kontrastiin, jonka aiheutuu suunnattoman hyvän ruuan ja sen todellisuuden välille, joka vallitsee suunnattoman köyhässä Burundissa).

Ravintolasta (La Trattoria) on tullut meidän suosikki, jossa on pakko piipahtaa ainakin yhtenä iltana Bujumburassa käydessä, jos ei muuten, niin ainakin tiramisulla…