Kuinka monta asiakasta mahtuu pieneen Hiaceen?

Tunnen pikkuhiljaa syntyväni uudelleen. Kuorin yltäni pohjoismaisen tehokkaan ja säntillisen ihoni, jättäen ainoastaan kasvoille universaalin hymyn. ”Tulkaa takaisin huomenna.” ”Kyllä”, vastaan hymyillen, ”se on hyvä! Ehkäpä huomenna sitten.” Istun tuntikausia toimistoissa jonottaen. Ja kun vihdoin pääsen asioimaan, minun käsketään odottaa hetki. Odotan kuullakseni, että minun pitää tulla huomenna uudelleen. ”Kyllä!” Hymyilen ja kuorin pois malttamattomuutta. ”Tulkaa huomenna uudelleen ja tuokaa lisää lappuja. Nämä eivät riitä.” ”Kyllä!” Hymyilen ja kuorin turhamaisuuttani ja ylpeyttäni. ”Toimittamanne paperit eivät riitä. Teidän pitää tavata tutkija. Tulkaa huomenna uudelleen.” ”Kyllä!” Hymyilen ja kuorin ihoani. ”Tutkija ei ole tänään paikalla. Tulkaa huomenna uudelleen.” ”Kyllä!” Kuorin, kunnes jäljellä on vain hymy.

Lopulta jonotan bussiasemalla viimeistä kertaa oikeaa bussia. Hymyilen. Bussin lähestyessä ikkunasta työntyvät huulet huutaen määränpäätä, ja ennen kuin bussi on edes kunnolla pysähtynyt huulet saavat tuekseen vartalon ja ne ravaa pysäkillä ihmisten seassa yrittäen myydä matkaa bussin reitille. Useita busseja täyttyy. Odotamme. Lopulta meitä tärppää. Huulet bussin ikkunasta toitottaa meidän määränpäätä. Huulet, jotka kuuluvat rahastajalle hyppää ulos ja toivottaa meidät leveällä hymyllä tervetulleeksi Hiacen perälle. Vääntäydymme istumaan rehevän naisen viereen. Odotamme. Viereeni istahtaa pitkä mies, jolla on vaikeuksia saada jalkansa ja kätensä sovitetuksi nurkkapaikalle. Istumme osin sylittäin bussin perällä – minä, Karkki, rehevä nainen ja raajansa kokoon taittanut herrasmies. Odotamme.

Päätän koittaa afrikkalaista metodia ja jähmetyn paikalleni yhteen asentoon. Afrikkalaisessa aikakäsityksessä aika ei ole jotakin, joka kuluu, vaan sitä kulutetaan. Ehkäpä tästä syystä monet kolonialismin aikaiset kuvaukset Afrikasta ovat täynnä apaattisia afrikkalaisia, jotka ovat paikallaan, odottaen otollisempia aikoja kulutettavaksi. Ulkona huulet markkinoivat väsymättä pysäkille kertyville ryhmittymille määränpäätämme. Pikkuhiljaa Hiaceen vääntäytyy uusia asiakkaita ja bussimme täyttyy. Lopulta, bussin ollessa viimeistä paikkaa myöden täynnä, pääsemme matkaan. Ihmiset ravistautuvat hereille odotuksen horroksesta ja alkavat elää. Puheen sorina täyttää bussin ja ilmavirta kiidättää kaupungin sykettä avoimista ikkunoista sisään. Matka taittuu. Rahastaja kerää seuraavalla pysäkillä jäävien maksut ja koputtaa kattoa merkiksi kuljettajalle, että kohta pysähdytään. Osa ihmisistä jää pois ja saman määrän odotetaan tulevaksi tilalle. Odotamme. Jähmetymme bussiin. Vain rahastajan huulet käyvät ahkerasti jossain bussin ympärillä. Viimein nytkähdämme taas matkaan, vanhan Hiacen jättäessä paksun, mustan savupilven taakseen – kuin merkiksi kartalle taittamastamme matkasta.

Viimein lähestyy maahanmuuttoviraston tuttu rakennus. Huulet kääntyvät meitä kohden ja väläyttävät hymyn. Kyllä. Sujautan viisisatasen rahastajalle. Hänen tarkat silmänsä ovat havainneet setelin laadun jo ennen kun se on paljastunut kämmenestäni ja ojennetussa kädessä on sopiva vaihtoraha takaisin. Taksa on aina sama 150 frangia, matkasta riippumatta. Pari kopautusta kattoon ja kurvaamme pysäkille. Rahastaja hyppää ulos, samoin edessämme istunut nuori nainen ja vieressäni istunut pitkä herrasmies. He tekevät tilaa, jotta sovimme ulos. Saavumme virastoon, otamme vuoronumeron ja jähmetymme. Odotamme. Viimein tulee meidän vuoromme. ”Pitäisikö viisumeiden olla tänään valmiit?” ”Kyllä!” Hymyilen ja kuorin ajatuksiani pois kotona odottavista töistä. ”Odottakaa. Niitä tehdään parhaillaan.” Jähmetymme. Ihmiset ympärillämme vaihtuvat, tulevat sisään, odottavat, toimittavat asiansa ja poistuvat. Me odotamme. Lopulta, juuri ennen viraston sulkemista, virkailija kääntää hymynsä meihin: ”Kyllä. Kiitos, että olette olleet kärsivällisiä. Tässä on viisuminne.”

Aivan. Kuinka monta asiakasta mahtuu pieneen Hiaceen? Vanhoja, usein Euroopasta tuotuja Hiaceja on muutettu täällä busseiksi laittamalla niihin taakse neljä riviä penkkejä. Joten Hiaceen mahtuu 17 asiakasta – rahastajan ja kuljettajan lisäksi.