Kävimme Eldefonsen kutsusta kotimme lähellä olevassa helluntaiseurakunnassa, johon oli vain noin 10 minuutin kävelymatka. Kokous alkoi aamulla kello 9.00 ja päättyi hieman yli 12.00. Tapasimme Eldefonsen kirkon pihalla ja hän esitteli meidät pastorille ja meidät vietiin sisään kirkkoon sivuovesta ja istuimme koko kokouksen ajan edessä puhujan pöntön takana, koska olimme vieraina. Saimme tulkkauksen englanniksi, koska kokous oli kinyanruandaksi. Erikoista ja mainittavaa kokouksessa oli se, että aina yhteisen rukouksen ajaksi kirkon ovet suljettiin ja ne avattiin, kun yhteinen rukous oli päättynyt. Kokouksen loppu puolella ovien sulkeminen alkoi käydä tukalaksi, kun aurinko alkoi lämmittämään rukoushuonetta :) Kaipasin ovien toiselle puolelle happihyppelyyn. En tiedä miksi näin tehdään, mutta teorioita siihen riittää. Pitääpä muuten kysyä Eldefonselta huomenna. Kerron siis huomenna vastauksen tähän luultavasti kaikkia suuresti kutkuttavaan teologisesti syvälliseen kysymykseen.
Kokous siis kesti 3 tuntia ja ensimmäinen tunti oli pelkästään laulua. Kokouksessa oli viisi kuoroa, jotka lauloivat vuorotellen. Laulut olivat kauniita ja mukaansatempaavia. Lastenkuoro tosin ehti laulaa vain kaksi laulua, ennen pyhäkouluun lähtöä, mutta se oli suloista katseltavaa ja mukavaa kuunneltavaa. Vielä seuraavana aamuna osa kuoron lauluista soi mielessäni.
Ihmiset innostuivat tulemaan eteen tanssimaan ja laulamaan. Pastorikin jammaili pöntön takana.
Ihmiset innostuivat tulemaan eteen tanssimaan ja laulamaan. Pastorikin jammaili pöntön takana.
Voi vitsi mimmosta menoa, vau!
VastaaPoista