Elämää ei sen enempää

Arvoisat blogin lukijat, Kaarina se tässä taas. Ette ole päässeet nauttimaan Valtterin laadukkaista kirjoituksista, koska Valtteri on aika kiireinen. Minä taas en niin mieti kirjoituksiani, vaan tuotan ajatuksen virtaa, joten tekstitkin syntyvät vikkelämmin.
Jospa kuitenkin kerron sitten Valtterin arjesta. No, tuossahan tuo vieressä lukee sohvalla kirjaa. Valtteri on näin "iltaisin" lukenut kirjoja, koska hän tekee etänä Uppsalan yliopistoon uskontotieteiden peruskurssia. Olen siis antanut hänen lukea. Töitä Wade paiskii myös paljon. Hän on koordinoinut Tansaniassa olevan johtajuuskoulutuksen humanitaarisen avun peruskurssin käytännön asioita (jonne meidän piti mennä luennoimaan, mutta emme saaneet ajoissa Ruandaan viisumeita eikä meillä vieläkään niitä ole). Sen vuoksi Wade on avustanut luennoimaan mennyttä Ugandalaista Fidan projektityöntekijää luentomateriaalien hankkimisessä yms. Joka päivä sähköpostiin on tullut töitä joita pitää hoitaa. Sähköpostit voivat koskea lähes mitä tahansa humanitaarista hanketta täällä Itä-Afrikassa. Wade on myös ohjeistanut humanitaarisen koulutusohjelman ohjelma assistenttia, joka asuu Tansaniassa, erinäisissä käytännön asioissa.
Eilen meillä meni monta tuntia, kun siivosimme toimistoa. Edelliset työntekijät lähtivät niin kiireessä, että eivät olleet ehtineet käydä läpi mappejaan. Saimme useita mappeja tyhjiksi ja saimme toimiston kutakuinkin siihen kuntoon, että nyt tiedämme missä on mitäkin. Mappeja toimistossa on useita, koska koordinoimme humanitaarista toimintaa neljässä eri maassa. Jokaisen maan projektien kaikki tiedot noin neljältä vuodelta tulisi olla meillä, jotta pystymme koordinoimaan tilannetta tänä päivänä. Sen lisäksi meillä on vielä koko itäistä Afrikkaa koskevan kehitysyhteistyö-projektin kansiota vuosien varsilta. Niin ja sitten tietenkin meidän "omat" kansiot joita alamme täyttämääni.
Taina kommentoi, että säästä tulisi puhua. No, tänään oli hiekkamyrsky. Oli aika jännää, kun koko päivä oli ollut todella kuuma. Aurinko paistoi ja paahtoi. Istuin toimistossa ja katsoin, kun vastapäinen kukkula alkoi kadota näkymättömiin ja tuuli alkoi aivan yht`äkkiä puhaltamaan todella kovaa. Ilmasta tuli sumuista. Kaikki tämä ihan muutaman minuutin sisään. Ilmasta tuli punertava, kun tuuli nostatti punaisen hiekan ilmaan. Tuota kesti useiden minuuttien ajan. Tämän jälkeen talomme lattiat olivat hiekkaiset ja olen niitä hieman pyyhkinyt. Rättiin jää tummanpunaista hiekkapölyä. Jos olisin tämän luonnon oikun osannut aavistaa olisin tilannut siivoajan vasta huomiseksi :-) Meillä käy kerran viikossa opiskelijanainen siivoamassa lattiat ja ikkunat. Täällä on tapana työllistää, kun on mahdollisuus kerran pikkaisen työtä antaa. Siivoajaan on kuitenkin ollut hankala tottua, mutta ehkä vuodessa oppii...
Tämän päivän työt on tehty ja istun ja kuuntelen U2:sta ja nautin hedelmäsalaattia (ananas, papaija, passion hedelmä). Valtteri edelleen löhöö sohvalla ja lukee jotain kirjaa, ja sen varpaat heiluu U2:sen tahdissa.
Viisumeista sen verran, että nyt on ne ovat prosessissa. ELi liput, laput sekä meidän passit ovat paremmissa käsissä ja toivottavasti saamme viisumit ja passit takaisin maanantai iltapäivään mennessä.
Osa lukijoista varmaan ihmettelee, että no koska ne näkee niitä avunsaajia. No, ehkä ensi viikolla. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä monitorointi matkalle Ruandan kohteisiin. Katsomaan mikä tilanne kohteissa on. Että ensiviikolla on luvassa matkaraporttia ja toivottavasti kuvia. Pyrin piakkoin laittamaan ensimmäiseen blogitekstiin kuvan skorppioonin taposta.