Pientä luksusta

Tänään olemme ottaneet rennosti. Päätimme jo eilen illalla, että tänään ei tehdä töitä. Aloitimme rentoutumisen jo illasta ja katsoimme ruotsalaisen elokuvan Kopps ja söimme paikallisia sipsejä :-) Elokuvan jälkeen menimme jo ennen kymmentä nukkumaan ja heräsimme molemmat puoli yhden aikaa yöllä kovaan tuulen ääneen. Kovaa tuulta kesti aikansa, jonka jälkeen tuli kaatosade. Sateen meteli oli niin kova, että emme kumpikaan saaneet seuraavaan tuntiin nukutuksi. Sadetta kuunnellessa muistin, että oli unohtanut illalla pyykit ulos kuivumaan. Kyllä harmitti. Unensaanti oli nyt entistä vaikeampaa, kun pohdin kuinka pystyin unohtamaan pyykit ja ovatko ne siellä viellä aamulla, koska tuuli oli niin kova.

Aamulla ensimmäisenä säntäsin ulos ja löysin pyykkini ulkoa. Laitoin ne uudelleen koneeseen ja nyt olen muistanut ottaa ne sisälle. Arkirutiinit eivät ole vielä tulleet rutiineiksi. Tuntuu, että kaikki arkinen ja normaali on muuttunut ja nyt pitää totutella uuteen tapaan tehdä asioita. Olen pessyt täällä olon aikana kaksi koneellista pyykkiä ja yhtään vaatetta en ole vielä silittänyt. Kaikki vaatteet täällä pitää siis silittää, koska muuten vaatteisiin voi jäädä erinäisiä ötököitä, jotka sitten kutittavat päällä. Osa myös voi tehdä ikäviä kutisevia paukamia. En ole siis vielä suostunut tähän prosessiin. Ehkä ensi viikkolla saan asenteen kuntoon ja tartun silitysrautaan ja alan silittämään....siis kaiken.... sukat ja kaiken... öh.

Mutta tänään oli rentoa. Teimme virallisen Kigali Tourin. Ajelimme Kigalissa ja yritimme päästä selville sen kukkuloista. Kerran ajoin autolla yksisuuntaista väärään suuntaan :-) Kigali on kohtuullisen iso kaupunki ja rakennettu useille kukkuloille. Korkeuserot ovat valtavat. Ehkä sen vuoksi välillä autossa voi tulla paha olo, kun laskettelee kukkulan huipulta laaksoon ja jatkaa tätä kunnes pääsee määränpäähän (Kigalin lentokenttä on 1481 m merenpinnasta). Oli todella upean näköistä nähdä Kigalin talot, jotka olivat rakennettu kukkuloiden rinteille. Ajomatkan aikana löytyi ihan uusi Kigali josta emme olleet ennen tietoisia.

Tänään rentoutuspäivänä hemmottelimme itseämme ja kävimme ulkona syömässä. Pientä luksusta arkeen. Muistimme viime Ruandan reissulta Kreikkalaisen ravintolan, johon yritimme päästä keväällä 2009 Valtterin syntymäpäivänä, mutta silloin se oli kiinni. Nyt ravintola oli juuri aukeamassa ja pääsimme testaamaan Kreikkalaista ravintolaa Ruandassa. Tilasimme perinteisiä kreikkalaisia ruokia (moussaka ja lihapullia tomaattikastikkeessa). Ruoka oli hyvää, se tuli todella nopeasti ja palvelu oli hyvää. Oikein mukava kokemus. Ravintola on ollut paikallaan jo 20 vuotta eli nähnyt myös kansanmurhan ajan. Ravintolasta näki, että se oli huippuvuotensa jo nähnyt, mutta toimiva ja meille se toi palan Eurooppaa, kun pääsimme fiilistelemään Kreikan reissujamme. Ruokailun aikana ravintolan portinvartija oli myös pessyt automme :-) Olimmekin katselleet autoa, että "ompa törkeen näköinen". Vartija oli varmaan ajatellut samoin. Annoimme hänelle työstä hieman vaivan palkkaa.

Tänään annoimme päivävartijalle lainan, jonka suuruus on noin 400 euron luokkaa. Teimme hänen kanssaan myös maksusopimuksen eli seuraavan 10 kuukauden aikana hänen palkastaan pidätetään noin puolet. Tämä oli hänen oma ehdotuksensa. Päivävartija rakentaa taloa perheelleen maaseudulle ja sadekausi on alkamassa, joten hänellä on kiire saada taloon katto ja ovi, ettei kaikki tähän asti tehty työ kirjaimellisesti valu hukkaan. Viime yönä kun satoi mietin myös vartijamme taloa maaseudulla. Voi, kumpa hän ehtisi rakentaa talon valmiiksi ennen sateiden tuloa. Huomenna hän menee maalle ja palaa tiistaina. Kerron sitten miten talon kanssa kävi.